Melontaretki

Viime viikonloppuna toteutin taas yhden pienimuotoisen, monivuotisen haaveeni ja kävin melontavaelluksella. Reitti kulkin Salossa pitkin Kärkelänjokea. Käsittämätöntä, miten monipuolisia maisemia Suomestakin löytyy! Ja miten ihania ihmisiä; huomatessamme polttonesteen unohtuneen päivätavaroista, kävimme koputtamassa lounastaukopaikan lähellä muutamalle ovelle sitä lainataksemme. Kolmannella ovella herttainen vanhempi rouva totesi, että ”ei meillä sellaista, mutta keittiö kyllä löytyy”. Niinpä meitä tallusti seitsenhenkinen melontakokoonpano kokkaamaan tämän pariskunnan kesäkodin keittiöön chili sin carnet. (Tarjosipa rouva vielä unohtuneen riisin tilalle omasta kaapistaan pastatkin. :D ) Ihana muistutus ihmisten hyvyydestä (ja pakkaamisen triplatsekkauksesta).

melontaretki_1

melontaretki_2

Kajakissa matkatessa olo oli vähintäänkin meditatiivinen: rauha, keveys ja hiljaisuus olivat paitsi ympärillä, myös sielun sisällä. Kajakissa on samanaikaisesti paikallaan ja kulkee eteenpäin; autuus. Parissa päivässä pääsi täysin toiseen todellisuuteen ja irti arjen koukeroista. Ja vaikka flunssanystyräni ovatkin asiasta eri mieltä, teki myös todella hyvää pitkästä aikaa nukkua teltassa, istua iltaa nuotiolla ja haista savulle koko viikonloppu. Loppukesän kirpakkuutta poskilla ja aamu-usvan pehmeää tuoksua sieraimissa ei voita mikään. Raittiin ilman yliannostus, teit hyvää.

Melontaretki toteutettiin partiolippukunta Korven Koukkaajien kanssa, joilla on muuten mielenkiintoinen projekti meneillään: vuoden retkiruoat vegenä! Käy kurkkaamassa lisää hankkeesta ja mm. fiiliksiä ja resepti retkemme bataattihampurilaisista osoitteessa vegeretki.fi.

melontaretki_3

Kanootit ja muut varusteet vuokrasimme Vähäveden retkimelontakeskukselta. Asiointi Riston kanssa oli helppoa ja välitöntä, suuri kiitos ja suositus myös heille!

Kommentoi

How to Sell Anything

When I was in school, my favorite subjects were maths, languages and art. No wonder I love visualized data – it combines it all in one easy-to-understand package.

My latest crush on the field of visualized data is Anna Vital and her Funders and Founders. Although her scope is on startups and entrepreneurship, many of her infographics work well on the more traditional fields of work life. And most importantly, as a motivation.

how to sell anything

Photo from here.

Kommentoi

Optio huippunaisiin

Option eilinen pääkirjoitus nosti esille naisten naurettavan vähäisen osuuden – reilut 20 prosenttia – pörssiyhtiöiden hallituksissa. Kirjoitus oli otsikoitu nasevasti: ”Päteviä naisia todellakin löytyy”. Word.

Huippunaiset-aihetagin takaa löytyy lukuisia inspiroivia videoita ja haastatteluja 30 uuden polven naisjohtajalta. Käy ilmi ainakin, että huippunaiset uskaltavat ottaa riskejä, luottavat positiivisuuteen, nauttivat oppimisesta, eivätkä pelkää erilaisuutta. Jos olisin pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtaja, ottaisin näistä neuvoista muorin.

Kiitos Optio!

Kommentoi

Täydellinen loma

…ja täydellinen paluu suoraan hektiseen syysarkeen. (Tässä ei ole ironiaa: olo on 10 päivän lomailun jälkeen niin uudestisyntynyt ja rentoutunut, että täpötäysi työpöytä ja uudet harrastukset kalenterissa saavat puhtaan hymyn huulille.)

täydellinen_loma_1

Jaa se täydellisen loman resepti? Kauas kotoa, kotoisiin rauhallisiin paikkoihin (kymmenessä päivässä ehtii tällaisista kahteen-kolmeen). Rakkaiden ihmisten seuraa, kodinomaista majoitusta. Paljon unta ja raitista ilmaa ja hyvää ruokaa ja sopivasti roséeta. Aavistus uusia ajatuksia, maisemia, ihmisiä, elämyksiä ja kenkiä. Hyvä kirja ja tuntemattomille hymyilyä.

täydellinen_loma_2

täydellinen_loma_3

Tuollaisessa täydellisessä rentoutuneisuuden tilassa voi puhjeta yksinään onnenkyyneliin kesken aamiaisen…

täydellinen_loma_4

…tai kohdata Sen Oikean, keskellä Pariisin Marais’ta, juuri sitä vähiten odottaessa.

Kyllä, minun ja uuden nahkareppuni tarina oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tuossa se nytkin hykertelee tyytyväisenä. Aamuisin silittelen sen hereille, heitän hellästi olalle, ja kuiskaan: ”Lähdetäänkö taas yhdessä kohti uusia seikkailuja?”

täydellinen_loma_5

täydellinen_loma_6

Kommentoi

”Ei kiitos” tai kohteliaan kieltäytymisen anatomia

”Ei” on sana, jonka osaamista painotetaan paljon: pitää osata kieltäytyä, delegoida, tuntea omat rajansa ja niin edelleen. Kiitos taas kuuluu jo klassisiin käytöstapoihinkin.

Aivan liian harvoin kuitenkaan puhutaan näiden kahden kaunottaren yhdistämisestä: kohteliaasta kieltäytymisestä. ”Kiitos ei” tai ”ei kiitos” on viestiltään aivan eri, kuin pelkkä tyly ”ei”. Kun kahta sanaa haluaisi koristella vieläkin kauniimmaksi, menee kuitenkin kaltaisellani sanojen rakastajattarellakin sormi suuhun. Välillä kun on tilanteita, että yksinkertaisesti haluaa kieltäytyä jostakin, vaikkei ihan osaa sanoa että miksi ja vielä vähemmän että miten. ”Miksei pakkien antamista opeteta jo peruskoulussa?”, muistan tuskailleeni kaverilleni jo vuosia sitten. Pakkien antaminen nimittäin on vähintään yhtä tylsää kuin niiden saaminen, olipa kyse sitten treffipyynnöstä, työpaikasta tai vaikka tilauksen toimituksesta.

Jotta ”kiitos ei” tulee ulos ystävällisesti, mutta jämäkästi, on paras toimia kuten kinkkisissä tilanteissa muutenkin: olemalla mahdollisimman rehellinen ja avoin. Itse kerron niin kuin asia on: että kieltäytyminen harmittaa, mutta tuntuu sillä hetkellä ainoalta oikealta ratkaisulta. Että vaihtoehto houkuttaa ja siinä on hyvät puolet a, b ja c, mutta en ole varma asioista d ja e, ja tällä hetkellä vaakakupissa painavat myös f ja g.

Kohteliaan kepeään kieltäytymiseen puolestaan riittää pieni kierto ja muiden vaihtoehtojen hyvyyden korostaminen, tehden kuitenkin samalla selväksi, ettei kyseinen vaihtoehto tule kysymykseen. (Oliko tarpeeksi monimutkaisesti ilmaistu? Miettikää ruokakaupan leivänmaistajaisia: ”Kiitos, tämä ruistassu oli todella hyvää, mutta vatsalleni sopivat paremmin nuo kaurapohjaiset leivät.”)

Parasta kohteliaassa kiellossa on kun sen on saanut tehtyä. Kun epämukavuuden tilalla on keveys, tietää valinneensa oikein. Jotta tähän pisteeseen pääsee, tulee kielto kuitenkin selvästi tehdä: asian jättäminen ilmaan roikkumaan tekee hallaa sekä itselle, että toiselle osapuolelle.

Kohteliaan kieltäytymisen tavoitteena on sulkea ovi polttamatta siltoja. Toisin sanoen, valita polkunsa, mutta tiedostaa, että toisen polku voi oman kanssa vielä risteytyä. Silloin on kivempi moikata hymyillen kuin mutista pää painuksissa ohi kiiruhtaen.

Kommentoi

Hyvä veli -verkostojen vastineet

Suosikkiblogiportaalini (ja samalla ainut säännöllisesit vierailemani sellainen) Lily.fi on taas askeleen edellä listatessaan tämän hetken kuumimmat naisverkostot, sekä ohjeet kuhunkin osalliseksi pääsyyn. Itseltäni löytyy jäsenyys näistä matalimman kynnyksen kollektiiveissa, Aalto Women in Business’ssä sekä Ompeluseurassa. Kyseisestä kaksikosta kirjoitti myös Helsingin Sanomat pari viikkoa sitten.

En pidä itseäni verkostoitujana ja oikeastaan hurmiollinen ”Verkostoitukaa!”-kannustus aiheuttaa minussa närästystä. Yksinkertaisimmillaan nämä verkostot toimivat kuitenkin kuin mikä tahansa kierrätysryhmä Facebookissa: seinää seuraamalla selviää, onko jotakin itseä kiinnostavaa tarjolla, tai olisiko kysyntää jollekin jo itseltä löytyvälle, tässä tapauksessa vaatteen tai tavaran sijaan osammiselle tai vaikkapa kirjasuositukselle. Toisinaan järjestetään tapahtumia, joissa ensisijainen agenda voi olla esimerkiksi palkkakehityksestä keskusteleminen tai inspiroivien ihmisten kuunteleminen – verkostoituminen tulee vasta kaukana kakkosena

Kommentoi

Valinnanvapaus

Valinnanvapaus. Ihana, kamala, liki rajaton mahdollisuus valita polkunsa. Valinnanvapaus on länsimaisen ihmisen vapauden korkein mittari – ja samalla suurin vitsaus. Kun kuubalaisilta kysyi muutama vuosi sitten, mitä heiltä puuttuu, oli vastaus poikkeuksetta ”vapaus valita” (lähde: oma empiirinen, epäakateeminen haastattelututkimus).

valinnanvapaus_1

Sukupolvi sukupolvelta vaihtoehtojen kirjo tuntuu vain kasvavan, olipa kyse sitten urapoluista, asumismuodoista, matkakohteista, ansiotasosta, kumppanista tai itsensä kehittämisestä. Välillä valinnanvapaus tuntuu jopa taakalta, ja tuskailen puolitosissani itsekin, että olisi helpompaa, jos joku muu päättäisi isoimmat asiat puolestani. Tua Harnon toisessa romaanissa Oranssi maa päähenkilön vastaava toive toteutuu, ja suuressa taitekohdassa hän saa elämäänsä olennon, joka alkaa päättää asioista hänen puolestaan. Huojentavalta tuntunut vastuun antaminen toiselle kääntyy kuitenkin pian kohtalokkaaksi, ja päähenkilön on sittenkin sisuunnuttava ottamaan vastuu elämästään ja tehtävä vaikeita valintoja.

valinnanvapaus_2

Nuorempia sukupolvia saatetaan parjata päättämättömyydestä ja venyvästä vatuloinnista; valintoja ei tehdä kuin äärihädässä, sillä kaikki ovet halutaa pitää avoinna. (Tästä taisi kirjoittaa eräs Punkasen Lottakin liki kymmenen vuotta sitten.) Helposti kuitenkin unohtuu, että siinä missä uusia vaihtoehtoja tulee tarjolle jatkuvasti, eivät edellisten sukupolvien vaihtoehdot enää ole tarjolla. Vakityö saman yrityksen palveluksessa vuosikymmenestä toiseen kuulostaa paitsi esihistorialliselta, myös mahdottomalta nykypäivän työelämässä. Näytä minulle keskisuuri tai suuri yritys, joka on ollut kannattavasti pystyssä yli 50 vuotta ilman yt-neuvotteluita, ja minä näytän nuoren aikuisen, joka sellaiseen uskoo. Omakotitalo teollisuuskaupungista ei ole varmin vaan riskein sijoitus, sillä tehdas voi lähteä odottamatta ja tehtaan myötä paitsi puolet talon arvosta, myös valtaosa palveluista.

Selkeää, suoraa tietä ei enää ole. Sen sijaan on monia haarautuvia polkuja, vähemmän tallattuja väyliä, umpikujia ja umpimetsää. Eteenpäin pääsee aina, mutta reitti pitää valita. Useimmiten tietämättä, mihin se oikeastaan johtaa.

Tuossa määränpään mystisyydessä suurin osa elämän kiehtovuutta piileekin. Valitsipa sitä minkä tahansa polun ja miten rationaalisesti ja tarkkaan punniten tahansa, ei määränpäätä ja polulle osuvia kivikkoja ja kosteikkoja voi kuitenkaan kaikkia tarkkaan ennustaa. Suo siellä, vetelä täällä? Toisaalta taas; tunturimaisema tuolla, auringonlasku järvenselälle täällä.

valinnanvapaus_3

Entä valitsemmeko me polun vai polku meidät? Toisinaan Usein nimittäin tuntuu, että vaikka kuinka tekisi perin pohjin mietittyjä valintoja ja pyrkisi tekemään persoonallisia päätöksiä ja kulkemaan omaa polkuaan, päätyy lopulta tismalleen samaan pisteeseen kuin tuttavapiiri, ja karkeasti valtaosa saman elintason ihmisistä. Viekö polun pohtiminen siis yhtään pidemmälle, tai edes mielenkiintoisempaa reittiä pitkin perille? Pääsisikö helpommalla, jos kulkisi mukisematta sitä eniten tallottua polkua? Varmasti. Polun valinnassa oleellisinta lienee omistajuus; kuinka omaksi valitsemansa polun tuntee. Toisilla tämä vaatii perinpohjaisempaa brainstormausta, toiset seuraavat ilomielin valmiiksi viitoitettua reittiä. Umpikujaan päätynee vain, mikäli valitsee jonkun toisen viitoittaman polun vastoin omaa tahtoaan. Onneksi sieltäkin pääsee umpimetsän kautta kohti muita polkuja.

valinnanvapaus_4

Koska ollaan perillä? Ei hätää, sinne on vielä matkaa.

valinnanvapaus_5

Kuvat viimeisten parin päivän patikoilta Yllästunturin lähimaastoista. Juuri nuo ällistyttävän monipuoliset, muutaman kilometrin välein muuttuvat maisemat saivat minut pohtimaan polkuja kuvainnollisemmassakin mittakaavassa. Lämmin kiitos matkaseuralle näiden polkujen taivaltamisesta kanssani! Tänään loma jatkuu Helsingin Holidayn kautta ja huomenna lentokoneen nokka suuntaa kohti Ranskaa. Jo nyt voin todeta, että loma tuli parempaan kuin hyvään saumaan; mieli on samanaikaisesti rennompi ja virkeämpi kuin aikoihin.

valinnanvapaus_6

À bientôt!

Kommentoi

”Jos bisneksessä on tosissaan, työ ei saa olla hauskaa.”

Lilyn toimituksen blogin kirjoitukseen on koottu loistavia työelämään liittyviä oivalluksia urallaan menestyneiltä naisilta. Muun muassa otsikossa siteeraamani sitaatti kuuluu kokonaisuudessaan näin:

”Olen törmännyt yritysmaailmassa ajatukseen, että jos bisneksessä on tosissaan, työ ei saa olla hauskaa. Se on puppua.”

– Heli Kurjanen, kuukautiskuppeja valmistavan Lunetten toimitusjohtaja

Jos sinulla on minuutti, jolle et keksi tekemistä, käy kurkkaamassa loput 18 vinkkiä täältä.

 

Kommentoi
1 2 3 18

Lotta Punkanen

Lotta

Lotta on 27-vuotias ekonomi, myyntipäällikkö ja nainen. Blogin pääteemat ovat työ, elämä ja työelämä, joista Lotta kirjoittaa feminismipilke silmäkulmassa. Ohessa nautitaan elämästä ja pohditaan sen tarkoitusta.

Lotta is a 27-year-old M.Sc. (Econ. & Bus. Adm.), Sales Manager and a woman. Lotta writes about work, life and life at work, with a feminist twinkle in her eye. Meanwhile she also enjoys life and the search for its meaning.

lotta.punkanen @ gmail.com

Tuoreimmat

Arkisto